Ruisrock 05 järjestettiin jälleen perinteisesti turun ruissalossa 8-10.7. Tänä vuonna ruisrockkia vietettiin kolme päivää normaalin kahden sijasta, syynä oli toki ruisrockin 35 vuotis syntymäpäivät. Vetonauloiksi promoottori Juhani Merimaa oli onnistunut hankkimaan saksalaisen Rammsteinin, goottimetallin vanhat herrat eli Paradise lostin, hollantilaisen Within temptationin, ruotsalaisen rockin kärkinimet ja kotimaiset kärjet HIMiä myöten.

Merimaa voi olla hankintoihinsa varsin tyytyväinen sillä kolme päivää ruissalossa houkutteli paikalle n. 71 000 vierailijaa, mikä ylittää mukavasti 65 000 kävijän tavoitteen.

Perjantai oli siis koko homman ensimmäinen päivä. Vielä hieman Iron maidenin keikan jälkeisissä tunnelmissa (eli varsin hyvissä) lähti pääkaupunki seudulta turkuun päin varsin suuri reniets porukka. Tarkoitus oli käydä ennen ruissaloon menoa vielä turussa kaupassa ja turku hallin edustalla pystyttämässä teltta yöpymistä varten, ja niinhän se homma etenikin pienten kommellusten kera toki…

Perjantaipäivä oli paistanut kirkkaana ja lämpimänä aina siihen asti kunnes saimme teltat pystyyn, jolloin sade yllätti telttailijat, osa porukastamme oli jo ehtinyt lähteä ruissaloon tarkoituksena katsoa staminaa, sateen alettua päätin itsekkin lähteä kohti festivaalialuetta. Käveltyämme pitkän ja rasittavan matkan turun länsisatamasta ruisrock alueen eteen tapasimme axun kanssa kaksi reniets toveria, he kertoivat muiden menneen jo alueen sisälle kuuntelemaan staminaa. Sateessa seisoessamme alkoi alueelta kuulua kovaa buuausta ja vihellystä tämä johtui siitä että Rammsteinin rakennuttama ennätys suuri lava oli muuttunut helpoksi salamoiden kohteeksi josta syystä Turmion kätilöt joutuivat keskeyttämään "musisointinsa", vihellyksen lomasta kuulimme harmillisen kuulutuksen joka tuli läheisen hökkelin päältä jossa iso istuva turkulainen kuulutti megafoniinsa turun murteella seuraavaa: "Kansalaiset! med börjaren!(tai jotain) alkoholi juomia ja lasipulloja ei saa tuoda festivaalialueelle" silloin päätimme tovereiden kanssa jäädä vielä hetkeksi alueen ulkopuolelle seisoskelemaan…

Mentyämme sisälle ja ukkosen vihdoin hellitettyä alkoi Turmarit jälleen "soittaa", keikasta ei jäänyt oikeen mitään mieleen paitsi se että lavan eteen oli ripustettu JÄTTIMÄINEN musta kangas ettei Rammsteinin rekvisiitta paljastuisi ja laulajan keikka asuste saattoi myös jäädä joidenkin mieleen. Jo ennen Turmareiden lopettamista siirryimme rantalavalle jonka ohi tunnetusti ruotsinlaivat lipuvat. Siellä USAlainen Fantômas oli päässyt jo alkuun, bändin meno oli kuitenkin sen verran omituista, että joukkomme hajaantui jälleen kun osa päätti siirtyä sinne missä alkoholin nauttiminen oli vielä sallittua jonne sitten se osa porukasta jäikin aina Rammsteinin keikkaan asti. Se suurempi osa porukastamme jäi kuitenkin rantalavalle odottelemaan yhtä suomalaisen vientimetallin kovimmista nimistä eli espoolaista children of bodomia. Bodomit oli kuulemma odottamisen arvoinen ja heitti energisen keikan kuten ennalta oli odotettavissa. Bodomien lopetettua jäljellä olikin enää se kaikkien odottama Rammstein ja suomen suurin lava. Rammsteinin massiivinen show olikin jotain sanoinkuvailematonta, loputtomat efektit sunmuut saivat maan ihan oikeasti tärisemään ja yleisö oli loistavasti mukana jokaisella suht hitti pitoisen playlistin biisillä. Rammsteinin näkeminen suomen suurimmalla lavalla oli ehdottomasti unohtumaton kokemus. Keikan jälkeen Rammsteinista seikaisin ollut runsaslukuinen yleisö poistui pientä hiekkatietä kävellen yhtä aikaa turun keskustaan päin. Normaalisti tämä aiheuttaisi monelle hermoromahduksen mutta, sateista iltaa ei todellakaan pystynyt pilaamaan ruisrockin pitkin viikonloppua jatkunut huono järjestely.

Lauantai aamuna elyseé areenan edustalla olleella leirintäalueella ei ollu perjantain sateista tietoakaan, sen sijaan reniets joukkomme tyhjiä päitä hiosti polttava kuumuus johon pientä lohtua toi kylmä suihku ja leirintäalueen yksi ainoa vesipiste. Joukkomme heikolle ololle oli tehtävä jotain, joten porukkamme hajaantui jälleen kun osa uhrautui ja lähti turun keskustaan asioimaan ja hankkimaan puuttuvia tarvikkeita, kun taas osa jäi leirintäalueelle nauttimaan auringosta. Porukka kokoontui yhteen jälleen sovitussa paikassa eli ruisrock festivaalialueen edustalla. Tälläkertaa ei ollut aikaa jäädä seisoskelemaan alueen ulkopuolelle sillä n. puolen tunnin kuluessa esiintymis vuorossa oli Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit elikkäs YUP. Jaettuamme pakolliset tarvikkeet lähdimme kiireesti kohti sisällekäyntiä jossa jonot olivat erittäin isot.

Pitkän jonotuksen jälkeen oli paviljonkilavan puolella YUP jo ehtinyt aloittaa keikkansa. Joukkomme oli taas jonotus sekamelskassa ehtinyt hajota joten päätimme jäljellä olevien kanssa vain rynnätä eturiviin katsomaan YUPtä. Ensimmäinen biisi oli tehdas keppijumppaa albumilta jonka biisejä kuultiin useita keikan aikana, muita kappaleita oli mm. paha vaatturi, intiaanit ymmärtävät, jos saisin kolme elämää, joutilas ja tietysti aina yleisönsä ottava meitä odotellaan jo mullan alla. Keikka oli ihan leppoisa alku kotimais painoitteiselle lauantaille ja varsinkin encorena kuultu kirvesperseet jäi mieleen. Seuraavana olikin vuorossa alkuvuoden listajyrä Teräsbetoni joka oli kerännyt puistolavan ympärille lähes kaikki paikallaolijat, joten tie eturiviin olikin pitkä ja hankala, lopulta matka jäikin pari metriä vajaaksi mutta, kyllä se metallitotuus siltäkin etäisyydeltä tuli selväksi. Teräsbetonin keikassa ei ollut mitään yllättävää ja suurimmat hitit säästettiin tietysti keikan loppuun. Normaalia suuremmalla yleisöllä oli kuitenkin hauskaa ja bändikin piti menosta, ainoastaan loputtomat "hyvä turku!" huudatukset jäivät todella häiritsemään. Pitkän Teräsbetoni annoksen jälkeen olikin aika rauhoittua, joten porukkamme kokoontui yhteen paviljonkilavan viereisessä puistossa jossa Jukkapoika ja Jenkkarekka viihdytti yleisöä ja yleisö viihtyi letkeän reggaen tahdissa. Jenkkarekan meininki tuntui ymmärrettävästi teräsbetonin jälkeen erittäin aidolta ja Bob Marleyltä tutut the wailers tyyliset taustalaulajat oli ihan huvittavia.

Siinä puiston puiden varjossa vierähtikin pari tuntia kunnes oli aika siirtyä päälavan eli niittylavan eteen katsomaan Ismo Alankoa. Homma sai shokkialun, sillä kun ensimmäistä biisiä oltiin ehditty kuunnella parikymmentä sekuntia kuului lavalta kova paukahdus ja Ismon ja bändin soitannasta ei kuulunut mitään. Nähtävästi keskus vahvari (jos sellasta on olemassa) oli räjähtänyt ehkä kovan kuumuuden vuoksi mutta, yleisö sai taas kuitenkin maistaa ruisrockin huonoa järjestelyä. Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä yleisö alkoi taputtaa ja huutaa tahdissa ruisrock ruisrock… Viiden minuutin huutokonsertin jälkeen saatiin vehkeet kuntoon ja kappale jatkui siitä mihin oli jäänytkin. Keikka oli taattua Ismo laatua ja biisilistalta löytyi mm. rappiolla, ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa, rakkaus hallitsee, rakkaus on ruma sana, raskas rämä elämä, taiteilija elämää ja kriisistä kriisiin. Yleisö piti näkemästään vaikka keikan loppupuolella Ismo huusikin että, haistakaa vittu te siinä eturivissä! asia oli toki kohdistettu eturivin vallanneille 69eyes faneille joilla ei silmäkään värähtänyt koko keikan aikana.

Ismon keikan jälkeen olikin kova kiire rantalavalle jossa CMX aloitteli koko ruisrockin kohokohdaksi muodostunutta keikkaansa. pienten ja suurten huvijahtien lipuessa rantalavan ohi asteli lavalle vallankumous armeijan pukuihin sonnustautunut CMX, keikka alkoi yrjänän espanjan kielisellä julistuksella jonka jälkeen hän ilmoitti kaikkien bändin jäsenten olevan el presidentejä. Ensimmäinen kappale jonka todella noteerasin oli pimeä maa jota kuullaan livenä erittäin harvoin, sitä seurasi mm. meidän syntimme, melankolia, palvelemaan konetta sekä vallat ja väet ja ei yksikään jotka saivat yleisön entistäkin enemmän sekaisin. Yleisö oli CMXän keikalla ehkä parhaiten mukana ruisrockin keikoista, ja CMXän soittajatkin pitävät keikkaa kesän parhaana ja yhtenä kaikkien aikojen parhaista heidän keikoistaan.

CMXän lopetettua osa porukastamme siirtyi jo puistolavan eteen odottelemaan Mokoman keikkaa. Itse päätin käydä katsomassa hevi karaokea jossa oli kuulemma nähty Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ja joku YUP yhtyeen soittajista laulamassa pari kappaletta duettona. Karaokessa soi kyllä hyviä hevi ja rock klassikoita mutta, valitettavasti laulajat olivat armottoman surkeita. Ilta lähestyi loppua ja mokoman oli aika aloittaa soittonsa, keikka oli energinen ja yleisön mukaansatempaava kuten mokomalla aina. biisilistalta löytyi tuttuja livebiisejä ja muutama uusikin kappale. Mokoman jälkeen jäljellä oli enää HIM ja Bam Margera. Viisaina päätimme välttää suuren ryysiksen ja poistua paikalta HIMin aloitettua.

Sunnuntai aamu muistutti kovasti lauantai aamua, paitsi että vesipisteen edessä ollut jono oli vieläkin pitempi ja maassa lojui vieläkin enemmän puoliksi syötyjä ruisleipiä. Pitkän neuvottelun ja mietiskelyn jälkeen päätimme purkaa telttamme ja varata liput illalla turusta lähtevään rokkijunaan. Kun tavarat oli pakattu lähdimme raahaamaan niitä kohti ruisrock aluetta.

Pitkän ja tuskaisen matkan jälkeen saavuimme jälleen ruisrock alueelle jossa menimme paviljonkin viereiseen puistoon kuuntelemaan suo, kuokka ja jussia joka soitti beach boyssia. Meno oli taas kerran letkeää. Suo, kuokan ja jussin lopetettua jäi vielä tunti aikaa ennen Hanoi rocksin aloittamista, sen tunnin aikana Apulanta ehti jo aloitella rantalavan puolella jossa aurinko paistoi jopa kuumemmin mitä lauantaina. Apulanta oli selvästikkin kovassa vedossa mutta, valitettavasti emme nähneet keikkaa loppuun asti sillä Hanoi rocksin oli aika aloittaa niittylavalla. Hanoit huudatti perinteisesti yleisöä ja soitti tuttuja hittejä ja pari biisiä keväällä julkaistulta albumiltakin. Keikka huipentui siihen kun Andy ja kumppanit jatkoivat soittoaan kiellosta huolimatta ja lopulta ruisrockin niin taitavat järjestäjät katkaisivat bändiltä sähköt jolloin laulaja mike rupesi tottakai hajoittamaan lavalla olleita kaijuttimia ja muita tavaroita. Hanoi rocksin jälkeen oli aika jälleen mennä rauhoittumaan paviljonkin puiden varjoon jossa egotrippi laulatti festivaali kansaa, varjo session jälkeen jäljellä olikin meidän osalta enää ruotsin rockin kaksi kuuminta nimeä eli The Hives ja The Hellacopters joista erityisesti Hivesin keikka oli omaa laatuaan. The Hellacopterssin jälkeen renietsit joutuivat jättämään ruisrockin taakseen tältä vuodelta.

Ruisrock-05 oli varsin leppoisa tapahtuma järjestäjien töppäilystä huolimatta ja varsinkin muutamat lauantain keikat oli varsin mieleenpainuvia. Huonoja puolia olivat surkea järjestely ja erittäin huonoa oli schnappi joka jostain syystä soi aina välillä porukkamme mankassa. Yksi helpottavimmista lausahduksista viikonloppuna olikin viereisestä teltasta kuulunut "laita se schnappi pois tai mä tuun vetää sua pataan".
Kamera ei syystä tai toisesta halunnut lähteä matkaamme tällä kertaa joten renietsin ruisrock kuvia ei ole.